Pallontallaajat.net
Valikko

Roadtrip Etelä-Islannissa – osa 2

Sateinen keli ja harmaus on palannut Turkuun. Melkein tekisi mieli tarjota jotain aurinkoista luettavaa, mutta kyllä mä meinaan tykittää vielä Islannin tarinoilla, ja niitähän mulla riittää. Ja ehkä tällaisten hämärien Islannin kertomusten siivittävänä voi löytää jotain positiivista myös utuisista keleistä…ehkä.

Jökulsárlón. Tuo yksi koko reissun odotetuimmista paikoista. Jökulsárlón eli jääjärvi tuli eteemme ehkä jopa hieman yllättäen. Jos totta puhutaan niin ensi alkuun emme ajatelleet olevamme juuri kyseisellä järvellä, se vaikutti niin paljon kuviteltua pienemmältä. Kuitenkin jonkin aikaa järven reunaa kulkiessa ja paikkoja vaihdellessa tuli ilmi, että eihän tässä nyt tosiaan ihan pienestä järvestä ollut kyse. Täytti kyllä loppujen lopuksi kaikki odotukset, vaikka hylkeitä ei nyt järvestä pongattukaan. Kesällä voisi mennä tonne suppailee 🙂

Tuolla ei muuten ollut minkäänlaista tuulensuojaa, joten suosittelen laittamaan tukevan hatun päähän. Ainakin yksi turisti näkyi juoksevan kovasti hattunsa perässä.

Jökulsárlón oli Etelä-Islannin kiekkamme itäisin paikka ja tämän jälkeen lähdimme siis ajelemaan takaisin kohti Reykjavikia, samaa ykköstietä. Olimme kuitenkin matkan varrella jättäneet tarkoituksella nähtävyyksiä käymättä, sillä näin takastulomatkaankin sisältyi uutta ja ihmeellistä.

Etappi nimeltä Fjaðrárgljúfur oli kyllä ehdottomasti suositeltava paikka käydä. Fjaðrárgljúfur canyon ei ole aivan ykköstien varrella ja ehkä tästä johtuen turisteja ei juuri näkynyt. En kyllä muutenkaan nähnyt turistilehtisten mainostavan tätä paikkaa, ihme kyllä. Canyon ei ollut kuitenkaan vaikean matkan tai f-teiden päässä. Voi kumpa kuvissa näkyisi tuo alueen suuruus, me vietimme paikalla reilun tunnin verran haukkaillen happirikasta islantilaista ilmaa.

Yksi Etelä-Islannin monista kohokohdista oli ehdottomasti unohdettu Seljavallalaug, tuo yksi Islannin vanhimmista ulkoilma-altaista. Autolla ei pääse aivan altaan luokse vaan loppumatka täytyy taittaa kävellen. Pelkästään jo tuo kävely paikan päälle vuorten keskellä oli aika mahtavaa.

Joen vartta seuraamalla pääsi suhteellisen helposti (yksi puron ylitys vaaditaan) perille ja olipa ihana huomata, ettei paikalla ollut meidän lisäksi ketään muuta. Saimme siis nauttia maiseman kauneudesta aivan omassa rauhassa. Biksujen vaihdonkin hoidimme ihan altaan vierellä, sillä pukuhuoneet eivät kosteudellaan ja likaisuudellaan houkutellut, tuota paikkaa kun ei varsinaisesti hoideta kuin ilmeisesti vapaaehtoisvoimin kerran vuodessa.

Vasta kun olimme jo pukeutuneet ja valmistautumassa auton luokse palaamiseen, näimme jonkun tulevan altaalle. Ja takaisin päin kävellessä vastaan tuli noin kymmenkunta turistia. Siis mikä uskomaton tuuri, että saimme nauttia tuosta syrjäisestä mahtavuudesta aivan omassa rauhassa. Uiminenkin tuntui pitkästä aikaa jokseenkin omaperäiseltä.

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, aijoimme pysähtyä Seljalandsfossin vesiputouksella uudelleen tällä takastulomatkalla. Nyt sää oli huomattavasti kirkkaampi ja putouksen takaa avautui aika kaunis, postikorttimainen maisema.

Seljalandsfossin lähettyvillä (kävelymatkan päässä) on vähemmän tunnettu salainen putous nimeltä Gljúfrabúi. Putouksen olisi nähnyt ilmeisesti myös ylhäältä, jos olisi uskaltanut kiivetä aika vaarallisenkin oloista kallioseinämää pitkin. Lähdimme kokeilemaan kipuamista, mutta nyt iski jonkinlainen suojeluvaisto ja päätimme unohtaa tämän, oli meinaa aikaa märkää ja liukastumisvaara suuri. Luulempa, että putous oli kuitenkin taianomaisempi alhaalta käsin, sillä sen luokse pääsi vain kallion raosta kivien päällä taiteillen. Oi mikä salaisuus sieltä sitten paljastuikaan!

Roadtripin aikana tuli koettua monenlaista islantilaista säätä. Tuli vettä ja räntää, lunta ja rakeita, mutta myös aurinkoa ja sinistä taivasta. Ja jostain kumman syystä kelit olivat aina pysähdyspaikoilla enemmän kuin siedettävät. Tällä etelän kierroksella rakastuin Islantiin ja sen luontoon, seuraavalla kerralla sitten koko saaren kierto!

”Nature always wears the colors of the spirit.” – Ralph Waldo Emerson

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Maarit Johanna 25.2.2017 17:25

    Ompa mahtavia paikkoja! Seljavallalaug täytyy itsekin joskus kokea 🙂

    • Vastaa Villi lapsi 26.2.2017 11:01

      Mahtavia paikkoja todella! Ennen reissua fiilistelin maata useasti sun teksteistä, toivottavasti pääsee vielä joskus kokemaan noita upeita paikkoja myös sieltä saaren pohjoisosasta 🙂

    Jätä vastaus