Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

huhtikuu 2017

Kööpenhaminan sateenvarjon alla

Vettä sataa, on kylmää ja tuuli meinaa puhaltaa nurin. Aamu on vasta alkanut, ihmiset eivät ole heränneet, paikka tuntuu lähes autiolta. Muutama hassu kahvila on alkanut avata oviaan, ehkä olen päivän ensimmäinen asiakas. Pupulla varustettu cappuccino kouraan ja yläkertaan kuivattelemaan. Ihmettelen ikkunan takaa näkyvää kävelykatua, pari sateenvarjoa kuljettavaa kummajaista. Olen saapunut Kööpenhaminaan.

Ensimmäisinä hetkinä harmittelin hieman huonoa tuuriani sään suhteen, mutta pian piristyin, ostin sateenvarjon ja jatkoin matkaa. Pikkuhiljaa muutkin ihmiset uskaltautuivat ulkosalle ja oli oikeastaan aika hauskaa vaihtaa sääliviä katseita muiden sieluntovereiden kanssa. Ja hei, mä olin päättänyt tehdä reissusta tietynlaisen makumatkan ja siihen mulla oli nyt vielä entistä parempi syy. Pysyn sisällä ja keskityn ruokaan!

Mistä olisi parempi aloittaa tämä vatsan valloitus kuin Torvehallernesta, Kööpenhaminan kauppahallista. Ai että, kun se mieli voi kirkastua nopeasti. Kauppahalli on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Halli on jaettu kahteen erilliseen osaan, makeaan ja suolaiseen. Minut tuntevat voivat arvata kummassa viihdyin kauemman aikaa 😉 Vaikka en nyt ihan joka pisteeltä kaikkea maistellutkaan, sai ajan makujen parissa kulumaan. Aivan ehdoton lempparini (johon tulin myös myöhemmin uudelleen) oli puurobaari Grød. Muutama muukin oli selvästi tykästynyt tähän aamiaisvalintaan, sillä jono oli pitkä ja putiikin työntekijät saivat kyllä keitellä niska limassa. Puurobaarista saa toki muutakin kuin kaurapuuroa, minä esimerkisi aloitin chia-puurolla, jossa lisukkeena oli raparperia, pähkinöitä ja kuivattuja vadelmia. Tämä puuro-Juliaksikin kutsuttu neitokainen oli taivaissa.

Vietin siis kauppahallissa varmaan puoli päivää, sillä ulkoilma ei kovasti houkutellut. Aamiaisen lisäksi söin siellä vielä lounaan (hienosti pystyin erittelemään nämä lähes peräjälkeen toteutuvat ruokailuhetket) ennen kuin läksin hostellille purkamaan kamoja.

Urban House. Mun yöpymispaikka. Pidin kovasti paikan sisustuksesta ja panostuksesta viihtyvyyteen. Oli kirjastoa, säkkituolihuonetta, biljardia jne. Yllätävän paljon näkyi myös lapsiperheitä, vaikka ei se millään hiljaisella paikalla sijainnut. Ei se nyt mikään hostellien idyllisyyden perikuva ollut ollessaan aika iso ja ruuhkainen, mutta ihan siisti ja rennon letkeä.

Jos on n. 3-4h lounaasta, niin saako jo lähteä päivälliselle? Vaikka ei olisi edes nälkä? Vastasin itselleni kyllä 🙂 Vesterbron alueella järjestetään kesäviikonloppuisin (uskokaa tai älkää, huhtikuu kuuluu kesään?) street food market, The Kødbyens Mad and Market, jolta saa suhteellisen edulliseen hintaan ruokamaistiaisia makuun kun makuun. Tuona kyseisenä lauantaina ei jostain kumman syystä ollut suurta tunkua ruokakojuille, mutta saipahan katsella ja tehdä päätöksiä ihan rauhassa. Voin vaan kuvitella minkälainen tunnelma tuolla oikeana kesäpäivänä voikaan olla.

Muutamien maistiaisten jälkeen jäin vielä teltan suojaan istumaan ja nauttimaan pitkästä aikaa yhdestä huurteisesta (sään innoittamana?). Siinä mietiskelin tovin syntyjä syviä, ympärillä muutamia rentoja ja sivistyneitä kansalaisia. Pari alle kouluikäistä nassikkaa söi nopsaan pari bataattiranskista ja äkkiä takaisin vesilammikoiden ääreen. Niin, ei kai se sade niin vaarallista olekaan!

”You go out and create yourself a great day”.

Kevät keikkuen tulevi

Kevään tuoksu, kirkkaat värit, suklaa. Pääsiäinen on ovella. Mulle pääsiäisen aika tarkoittaa sitä, että vihdoin ollaan menossa oikeasti valoa kohti ja pitkä pimeys on lopullisesti (tai ainakin hetkeksi aikaa) selätetty. Kyllä mäkin nautin niistä alkusyksyn pimenevistä illoista kynttilän valossa, but lets be real, kyllä se vähän liian pitkään kestää. Pääsiäinen on myös oivaa aikaa matkustaa. Tipujen ajanjaksoa on vietetty monissakin eri paikoissa aina Lontoon suurkaupungin hälinästä Grand Canyonin silmän kantamattomiin maisemiin saakka.

Useasti suklaamunia on kuitenkin etsitty itselle tutummista ja läheisemmistä maisemista, nimittäin Lapista. Lapissa on tullut käytyä monet kerrat. Tämän on mahdollistanut Inarissa asuvat sukulaiseni, joiden tutun turvallinen vastaanotto porokeittoineen ja lämpimine saunoineen on tuntunut enemmän kuin tervetulleelta. Vasta hieman vanhempana olen tajunnut kuinka etuoikeutettu olenkaan ollut. Pienelle Julialle oli itsestäänselvyys päästä lumisille moottorikelkkareissuille sekä nähdä poroja ja revontulia harvasen vuosi. Toivottavasti noina hetkinä kokemani onnellisuus on välittynyt myös kiitollisuutena.

Pääsiäinen on kyllä ehdottomasti parhainta aikaa matkustaa pohjoiseen. Lunta on vielä riittämiin, lämpötilat eivät enää pauku -30 astetta ja mikä ihaninta, tarjolla on valoa. Mm. viime pääsiäisen kelit hellivät ja ilmassa oli todellisen loman tunnetta.

Tänä vuonna luuta ei valitettavasti lennätä pohjoiseen, mutta toivottavasti pian. Olisi pitkästä aikaa ihana nähdä tuo upea ruskan värittämä luonto. Noh, nautitaan nyt kuitenkin vielä tästä suloisesta keväästä ja lähipäivien uusista seikkailuista.

Ihanaa ja väririkasta pääsiäistä kaikille lukijoille!