Pallontallaajat.net
Valikko

Seilaten Seiliin

Se on vissiin kesä nyt. Ihmismäärä on yhtäkkiä kasvanut hurjasti, ainakin Turussa. Miten tunnelma kaupungilla liikkuessa onkin niin erilainen kesäisin. Ihan kuin ihmiset tosiaan talvehtisivat omissa muumimaailmoissaan ja kesäkuukausien alkaessa heräisivät esiin. Tänäänkin Turun Keskiaikamarkkinoille oli kerääntynyt hurja määrä populaa. Mielessä pyöri vain yksi kysymys, mistä näitä ihmisiä oikein tulee?

Turku on ehdottomasti kesäkaupunki, jossa ihailtavaa riittää. Ihanat kaffelat, ravintolat ja jokilaivat vetävät puoleensa, puhumattakaan iki-ihanasta Ruissalosta. Keskiaikamarkkinat palauttivat mieleni kuitenkin erääseen keväiseen retkeen Seilin saareen, spitaalisten ja hullujen asuinpaikkaan. Seili sijaitsee Turun saaristossa ja on kevyen laivamatkan päässä jokirannasta. Ehdottomasti päivävisiitin arvoinen paikka, itsellä meni ihan liian kauan ennen kuin kyseiselle vierailulle läksin.

Seilillä on pitkä ja synkkä historia, minkä vuoksi se varmasti niin monia ihmisiä kiehtoo. Saarella on ollut asutusta ties mistä ajasta lähtien, mutta tunnetuksi se tuli 1600-luvun alussa, jolloin saarelle perustettiin spitaalihospitaali. Spitaaliset eivät toki olleet ainoita saarelle joutuneita, vaan mukaan mahtui myös vammaisia ja mielenvikaisia. Nykyään Seiliin pääsee menopaluulipulla, vaan toista oli ennen.

Keltasävyisen rakennuksen eli mielisairaalan toiminta alkoi 1800-luvulla ja tarinat saaren toiminnasta puhuvat puolestaan. Osalle elämä Seilissä oli traaginen, osalle ehkä jopa turvapaikka. Oli miten oli, en olisi halunnut olla muiden karkoitettujen joukossa mukanani pakolliset rakennusaineet omaa ruumisarkkuani varten.

Saarella sijaitsee myös historiallinen kirkko, jonka idyllisen herttainen ulkomuoto hieman hämää. Sisällä tila on jaettu omiin osioihinsa, spitaalisille oli tietysti oma eristetty alueensa. Kirkon koruttomuus pisti omankin mielikuvituksen liikkeelle.

Karujen tarinoiden ja rakennusten lisäksi Seili jätti mieleeni kauniin ja rauhallisen luontomaiseman, joka keväisessä loistossaan edusti saarta odottamallani tavalla. Saari ei nykyään suinkaan ammota tyhjyyttään, vaan toimii Saaristomeren tutkimuslaitoksena. Turvallisesta turistikierroksesta ja aivan ihanasta ja mieltä rauhoittavasta auringonlaskusta huolimatta oli huojentavaa astua takaisin laivaan, kyl mar se ny just tuli riittäväst nähty.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus