Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

syyskuu 2017

Balilla tapahtuu, vai tapahtuuko?

Moni on varmasti kuullut tai lukenut Balia uhkaavasta vaarasta. Saaren itäpuolella sijaitseva Agung-tulivuori on ilmoittanut olemassa olostaan. Mahdollisesta purkauksesta on tehty korkeimman luokan varoitus ja kymmeniä tuhansia on evakuoitu.

Harmittaa kyllä paitsi tietysti paikallisten ja evakkoon joutuneiden puolesta, myös sinne suuntaavien reissaajien näkökulmasta. Toki suurin vaara ei nyt ilmeisesti aivan Balin turistialueita uhkaile, joten kyllä niissä osissa saarta sopii nautiskella. Jos suunnitteilla on kiertää saaren ympäri, suosittelisin kuitenkin tarkentamaan reittiä uutispäivitysten mukaan.

Itse olen Balilla tutustunut lähinnä Ubudin seutuun. Kulttuuria ja kauniita maisemia. Ubudissa saa mielestäni hyvää kuvaa paikallisesta elämäntyylistä eikä bilehimoiset turistit ole valloittaneet koko aluetta. Ja jos tulivuori stressaa liikaa niin aina voi piipahtaa ihanissa balilaisissa kylpylöissä, se rauhoittaa kehoa ja mieltä ainakin hetkeksi.

Toivotaan nyt kuitenkin, että vuori pitäisi tulen sisällään ja katastrofeilta vältyttäisiin. Jos kuitenkin olet paikan päällä, varmistathan, että kameran akku on ladattu 😉

Pacific Coast Highway

Ystäväni lähti tällä viikolla kohti Kaliforniaa mielessään roadtrip ympäriämpäri Länsi-Jenkkilää. Tästähän tuli mieleen omat cruisailut parin vuoden takaa, itse asiassa samaisen kaverin kanssa. Toteutettiin tuolloin kolmen päivän mutkittelu pitkin tunnettua Highway ykköstä, lets hit back on that road.

Valmisteluja oli jo tehty kotipuolesta. Auto ja parin yön majoitukset olimme varanneet etukäteen hyvissä ajoin, pysähdyksiä sitten toteutimme vähän tilanteen mukaan. Välillä pysähdyttiin paitsi ihailemaan reittiä, myös ihan vaan hengittämään. Jyrkemmissä nousuissa syke taisi kuskeilla nousta tehokkaammin kuin alla olevalla pikkuruisella Yariksella. Pienellä pep talkilla selvisimme kuitenkin auton kanssa tilanteesta kuin tilanteesta.

Pyrimme lähtemään San Franciscosta hyvissä ajoin, mutta etukäteen varaamamme navigaattori ei ollutkaan paikan päällä ja jouduimme metsästämään itsellemme uuden. No, pitkän metsästyksen jälkeen kepsi ei joka tapauksessa lähtenyt heti syttymään ja siispä suunnistimme suurkaupungista ulos manuaalisesti. Ja kyllä sieltä kartan avulla ulos selvittiin, oli se nostalgista!

Ensimmäinen kunnon pysähdyspaikkamme oli Feltonissa (lähellä Santa Cruzia) Redwoodin kansallispuistossa, jossa kasvaa mahtavia Punapuita. Kyseinen puu voi kasvaa yli 100 metriseksi ja elää jopa yli 2000 vuotta. Kyseisiä jättiläisiä tuijottaessa tunsi itsensä taas harvinaisen pieneksi olennoksi, rakastan sitä fiilistä!

Puunhalausta olisi voinut jatkaa vielä pitkään, mutta matka jatkui Santa Cruziin. Varmasti Santa Cruzin tunnetuin paikka on Beach Boardwalk, joka sisältää kuuman hiekan ja lämpimän veden lisäksi muutamia huvipuistolaitteita, ravintoloita ja esiintyjiä. Monterey Bayn alueella (jossa siis Santa Cruzkin sijaitsee) on ilmeisesti erittäin todennäköistä havaita valkohaita, joten rannat ovat yllättävän usein suljettuja. Ei muuta kun surffaamaan!

Salinas, ensimmäinen majapaikkamme. Olimme siis jo kotipuolessa löytäneet sieltä erittäin edulliseen hintaan motellimajoituksen. Sanotaan vaikka niin, että huoneesta seuraavana aamuna lähtiessämme, huokasimme hieman helpotuksesta. Olo ei ollut ehkä maailman kaikkeuden turvallisin, mutta kyllä se tarvittava uni tuli tankattua.

Aamupäivän etappina toimi ihana Montereyn satamakaupunki. Meri on vaan niin mun juttu, varsinkin kun sieltä pilkottaa useita suloisia hylkeen kupoleita. Tunnelma satamakaupungissa oli muutoinkin ihanan rento ja ihmiset hymyilivät toisilleen, se kertoo aina jotain.

17 – Mile Drive & Pebble Beach. Tuo maisemareitti oli koruttomalla tavalla kaunis. Teitä reunustivat kummituksia muistuttavat puut ja valaistuskin muuttui kuin tilauksesta harmaaksi. Mystistä tunnelmaa sävytti tuo ehkä koko reitin tunnetuin yksinäisyyden symbooli, The Lone Cypress. Toisaalta, kuinka yksinäiseksi sitä voi itseään tuntea kaiken aikaa häärivien kuvaajien ympäröimänä.

Yksi ehdoton lemppari ykköstien varrelta oli 1932 rakennettu Bixby Bridge. Upea ilmestys ja ihanat silmiä hivelevät ympäristöt. Ajaminen sillan poikki oli aika jännittävää, kun oli nähnyt mitä rungon alla sijaitsee, pelkkää tyhjää. Aah nuo adrenaliinin tuomat kylmät väreet.

Ei muuten ollut ihan jokainen tienvarsikuppila auki, joten eväitä kannattaa pakata mukaan. Monessa paikassa varsinaista ruokaa alettiin tarjoilla vasta klo 17 maissa. Aika usein se nälkä pääsi kuitenkin unohtumaan, Big Surin rauhallinen maisemareitti piti siitä hyvää huolta.

Toisen ajopäivän päätti hulvattoman laiskat elefanttihylkeet, jotka köllöttivät rantahiekalla elämänsä kyllyydestä. Oli ne kyllä aika vekkuleita, heittelivät hiekkaa huolettomasti itsensä ja toistensa päälle. Näitä molluskoita ihmetellessä elämä tuntui aika rennolta ja vähemmän järkevältä.

Toisen motelliyömme nukuimme Santa Mariassa, josta vähemmän skeptisten yöunien jälkeen starttasimme kohti tripin viimeistä osuutta. Solvangista kirjoittelinkin jo blogissa aiemmin, joten ei muuta kun klikkaamaan ja lukemaan tuon tanskalaistyylisen kylän tunnelmista.

Meidän Pacific Coast Highway päättyi tällä kertaa Santa Monicaan, johon pysäköimme illemmalla. Matkan varrella ihastelimme kuitenkin vielä Santa Barbaran ja Malibun kaupunkeja. Santa Barbarasta huokui selvä lomanviettotunnelma. Malibussa ”aito” kalifornialainen vivahde tuntui iholla.

Tässähän tämä Highway-seikkailu lyhykäisyydessään. Kolme päivää riitti hyvin näihin pysähdyksiin eikä ruuhka iskenyt eteen kuin vasta Santa Monicassa. Varaa mukaan kuitenkin kilo kärsivällisyyttä ja ripaus rohkeutta. Ja ennen kaikkea muista, ”click it or ticket” 🙂