Pallontallaajat.net
Valikko

Suu auki Krugerin safarilla

Nouset safariauton kyytiin etkä oikein tiedä mitä odottaa. Sisimmässäsi hyppelet tasajalkaa, mutta et oikein uskalla toivoa liikoja. Voihan olla, että nämä kesäpäivät ovat liian kuumia eläimille ja kaikki piileskelevät tiheiden puiden ja pensaiden suojissa. Voi kumpa näkyisi edes elefantteja, seeproja tai kirahveja.

Auto lähtee liikkeelle ja kuuma ilma puhaltaa kasvoihin. Kehossa tuntuu pientä jännää kihelmöintiä, mikähän sieltä tulee vastaan ensimmäisenä. Juuri kun alat hieman siristää ympärillesi auto pysähtyy ja tuijotat suoraan norsulaumaan, joka on pysähtynyt tien viereen napsimaan eväitä puun juuresta. Lauman johtaja tärisyttelee puuta, jotta ruoka saadaan maahan ja näin kärsän kautta suuhun. Yksi laumaan kuulumaton fantti yrittää lyöttäytyä kesteihin, mutta saa nopeasti häädön. On se näköjään eläinmaailmassakin julmaa.

Kun vatsa on rauhassa mutusteltu täydeksi ja lauman isoin naaras päättää lähteä kävelemään, muut seuraavat perässä. Safariauto lähtee liikkeelle ja huomaat hymyileväsi, ainakin yksi iso otus on bongattu etkä ainakaan jää tyhjin käsin. Muutama sata metriä ja taas auto pysähtyy, puskasta kurkkaa upea sarvipää. Kyseessä on Kudu-antilooppi.

Erilaisia antilooppilajea Krugerissa on yli kymmenen ja niitä näkyy jatkuvasti. Toinen toistaan ihanampia sarvettomia ja sarvellisia kulkee safaripäivien mittaan teiden yli. Yksin ja yhdessä.

Opas saa tietoonsa, että leijonia loikoilee lähistöllä. Alat jo vähän nauraa mielessäsi, että mitenkä tämä nyt näin menee. Eihän tässä ehdi edellisiäkään ihmetellä loppuun. Ennen kuin näet yhtään kissaeläintä, huomaat noin kuusi muuta parkkeerattua autoa tien vieressä. Onhan täällä näköjään muitakin turisteja ja kaikki nähtävästi leijonaa ”metsästämässä”. Sitten se tunne, kun näet tuon ison harjan pilkottavan pitkän ruohon takaa.

On siellä näköjään naaraskin, ja kun naaras nousee ylös tapahtuu jotain ihmeellistä. Kyllä, nehän rupevat parittelemaan. Siinä sitten yhtäkkiä seuraatkin suuren yleisön kanssa tätä intiimiä hetkeä…ja toista…ja kolmatta. Kun leijonat parittelevat, ne parittelevat koko päivän. Yksi sessio ei kestä kovin kauaa, mutta niitä toteutetaan vähintään puolen tunnin välein. Siis aivan uskomatonta. Hauskinta tässä esityksessä on se, että jokaisen parittelukerran päätteeksi naaras jatkaa lepäilyä kuin mitään ei olisi tapahtunatkaan ja uros nostaa katseen yleisöön tyytyväisen ja kuvauksellisen näköisenä.

Voihan tätä maailmaa. Tunnet tyytyväisyyttä siitä, että on olemassa näitä upeita eläimiä, jotka saavat vielä elää villeinä ja vapaina. Tämän ajatuksen siivittämänä tuntuu vielä ihmeellisemmältä havahtua yhtäkkiä sarvikuonon olemassa oloon. Ensimmäinen sarvikuonohavainto näkyy kauempana, mutta ei mene kauaa, kun yhtäkkiä niitä onkin kolme, aivan tien tuntumassa. On ne valtavia sarvineen päivineen. Seuraat olentojen huoletonta touhua ja samalla hieman harmissaan kuuntelet oppaan surullista tarinaa salametsästyksestä. Sarvikuonoja on jo nyt harvinaista nähdä. ”Kuinka monta yksilöä mahtaakaan olla jäljellä kymmenen vuoden päästä”, pohtii opas vakavana.

Näiden valtavan upeiden ja isojen yksilöiden lisäksi Krugerista löytyy toki myös pienempää seuraa. Aina siivekkäistä matelijoihin. Näitä matosia näkee kuitenkin Krugerissa harvoin, ne osaavat onneksi loistaa hyvillä piilopaikoillaan.

Safaripäivien edetessä et enää kanna huolta eläinten näkemisestä. Toki ajoittain auto kulkeutuu pidemmänkin matkan ilman keskeytyksiä, mutta sitä palkitsevammalta tuo seuraava pysähdys tuntuu. Ihanaa, kun ei ole sataprosenttista karttaa siitä, missä esimerkiksi nämä ihanat seeprat ja kirahvit sijaitsevat.

Oppaan avulla kuulet vinkkejä muiden tirkistelijöiden havainnoista ja tällöin pistetään kööriin hieman vauhtia. Kuulinko oikein, että nyt ajetaan kohti villikoiria?! Eihän niidenkään näkeminen ole todellakaan itsestäänselvyys. Opas käy Krugerissa vuoden aikana lähes viikottain ja mukaan on mahtunut vuosia, jolloin havaintoja on tehty vain pari. Muutaman ”ei voi olla totta” päästät suustasi, kun saavut lepäävän villikoiralauman luokse.

Jokainen vastaantuleva yksilö on aina yllätys ja juuri tämä tunne on niin mieletön. Ja vaikka safariajoja on useampia, on jokainen niistä omalla tavallaan uusi, erilainen ja ihmeellinen.

Viimeisellä safariajolla etsit tietoisesti sitä nopeasti juoksevaa pilkullista kissaa, nimittäin gebardia. Gebardi pysyy piilossaan ja tunnet lievää huojennusta, ei ne eläimet täällä puistossa onneksi ihan tarjottimella olekaan. Toisaalta, seuraavaksi auto pysähtyy ja olet jälleen melkein kosketusetäisyydellä tuosta yhdestä eläinkunnan kuninkaasta.

Ja kyllähän sitä sitten yksi pilkullinenkin kissaeläin pääsee lopulta kameralle, kyseessä on leopardi. Siinä se ihmettelee rauhassa omituisia linssin kanssa töllöttäviä yksilöitä kunnes saa tarpeekseen ja jatkaa matkaa.

Pakkailet kimpsuja ja kampsuja reppuun ja toistat itsellesi ja matkakumppaneillesi ehkä noin sadatta tuhannetta kertaa, miten mielettömät päivät ovatkaan takana päin. Olet nähnyt kolmen päivän aikana 25 erilaista nisäkästä ja useita kymmeniä upeita lintuja. Merkkaat Krugerin kansallispuiston checklist –listaan nähdyt eläimet ja pohdit, koskahan tulee se hetki, jolloin pääset seuraavaksi kohtaamaan näitä mielettömiä villejä. Poistuessasi puistosta mielesi tekee piruetteja, eläimet kuitenkin jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se tässä juuri niin ihanaa onkin.

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

4 Kommentit

  • Vastaa Elina | Vaihda vapaalle 4.3.2018 22:19

    Kruger on vaan niin ihana paikka! <3 Kaksi kertaa ollaan oltu siellä ja koska vaan lähtisin takaisin ja varmaan vielä lähdenkin. Ihanaa, että näitte niin paljon ja monipuolisesti eläimiä. 🙂

    • Vastaa Villi lapsi 13.3.2018 18:18

      Kyllä oli aivan ihana kokemus! Ja todellakin pitää päästä vielä uudestaan. Fiilistelin ennen reissua paljon teidän blogin teksteillä ja kuvilla, kiitos niistä! 🙂

  • Vastaa Tanja / Tädin ja tytön matkablogi 13.4.2018 21:28

    Upeita kuvia, näitä katselee mielikseen. Vähän kateellisena. Mutta iloisena. Kiitos!

    • Vastaa Julia - Villi lapsi 14.4.2018 11:37

      Ihana kuulla, että kuvat ilostuttavat, kiitos! Täytyy kyllä sanoa, että yksi parhaimmista reissuistani ikinä, se varmaan paistaa tuon tekstinkin läpi. Iso suositus 🙂

    Jätä vastaus