Suomi arkistot - Villi lapsi
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Suomi

Pääsiäinen Inarissa

Pääsiäinen kestää vain hetken ja sitä suuremmalla syyllä näistä päivistä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti. Itse lähdin arkea pakoon sukulaisten luo Lappiin, Inariin. Pääsiäisen aika Lapissa on yleensä ilmojen suhteen aika varma nakki ja sitä se oli tälläkin kertaa. Sopivan pienet pakkaset, aurinko ja kirkas lumi. Mitäpä sitä muutakaan Lapin lomalta tarvitsee odottaa.

Moottorikelkkakin lähti käyntiin ja päästiin perinteiselle kelkka-ajelulle. Pannukahvittelut eväiden kera tuolla hiljaisessa, valkoisessa maisemassa rauhoittaa kyllä levottomammankin sielun. Ei aikataulua. Ei kiirettä. Lähdetään, kun siltä tuntuu.

Inarinjärvellä järjestetään joka vuosi Porokuninkuusajot ja tällä kertaa ne ajoittuivat juuri pääsiäiseen. Itsellä viime kerrasta onkin aikaa. Paikalle oli saapunut yllättävän paljon porukkaa, sekä paikallisia että turisteja. Onneksi jäälle mahtuu ja jokainen saa töllöttää kisoja hyvältä paikalta. Porokisat ovat kyllä hauskaa katseltavaa. Hymynkare juoksi hienosti kisan alussa ja piti johtopaikkaa pitkään. Tulimus riensi kuitenkin ykköspaikalle ja kruunattiin vuoden 2018 porokuninkaaksi. Onnea Tulimus!

Pääsiäinen meni jälleen hieman liian vikkelään, mutta onneksi sai edes hetkeksi pysähtyä. Nyt jaksaa taas tuijottaa aikataulua ja odottaa kevään tuloa. Toivottavasti kaikilla oli onnistunut pääsiäinen!

Seilaten Seiliin

Se on vissiin kesä nyt. Ihmismäärä on yhtäkkiä kasvanut hurjasti, ainakin Turussa. Miten tunnelma kaupungilla liikkuessa onkin niin erilainen kesäisin. Ihan kuin ihmiset tosiaan talvehtisivat omissa muumimaailmoissaan ja kesäkuukausien alkaessa heräisivät esiin. Tänäänkin Turun Keskiaikamarkkinoille oli kerääntynyt hurja määrä populaa. Mielessä pyöri vain yksi kysymys, mistä näitä ihmisiä oikein tulee?

Turku on ehdottomasti kesäkaupunki, jossa ihailtavaa riittää. Ihanat kaffelat, ravintolat ja jokilaivat vetävät puoleensa, puhumattakaan iki-ihanasta Ruissalosta. Keskiaikamarkkinat palauttivat mieleni kuitenkin erääseen keväiseen retkeen Seilin saareen, spitaalisten ja hullujen asuinpaikkaan. Seili sijaitsee Turun saaristossa ja on kevyen laivamatkan päässä jokirannasta. Ehdottomasti päivävisiitin arvoinen paikka, itsellä meni ihan liian kauan ennen kuin kyseiselle vierailulle läksin.

Seilillä on pitkä ja synkkä historia, minkä vuoksi se varmasti niin monia ihmisiä kiehtoo. Saarella on ollut asutusta ties mistä ajasta lähtien, mutta tunnetuksi se tuli 1600-luvun alussa, jolloin saarelle perustettiin spitaalihospitaali. Spitaaliset eivät toki olleet ainoita saarelle joutuneita, vaan mukaan mahtui myös vammaisia ja mielenvikaisia. Nykyään Seiliin pääsee menopaluulipulla, vaan toista oli ennen.

Keltasävyisen rakennuksen eli mielisairaalan toiminta alkoi 1800-luvulla ja tarinat saaren toiminnasta puhuvat puolestaan. Osalle elämä Seilissä oli traaginen, osalle ehkä jopa turvapaikka. Oli miten oli, en olisi halunnut olla muiden karkoitettujen joukossa mukanani pakolliset rakennusaineet omaa ruumisarkkuani varten.

Saarella sijaitsee myös historiallinen kirkko, jonka idyllisen herttainen ulkomuoto hieman hämää. Sisällä tila on jaettu omiin osioihinsa, spitaalisille oli tietysti oma eristetty alueensa. Kirkon koruttomuus pisti omankin mielikuvituksen liikkeelle.

Karujen tarinoiden ja rakennusten lisäksi Seili jätti mieleeni kauniin ja rauhallisen luontomaiseman, joka keväisessä loistossaan edusti saarta odottamallani tavalla. Saari ei nykyään suinkaan ammota tyhjyyttään, vaan toimii Saaristomeren tutkimuslaitoksena. Turvallisesta turistikierroksesta ja aivan ihanasta ja mieltä rauhoittavasta auringonlaskusta huolimatta oli huojentavaa astua takaisin laivaan, kyl mar se ny just tuli riittäväst nähty.