Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Aktiviteetit

Kävellen Köpiksessä

Nyt on kyllä hävettävän pitkä aika viimeisestä postauksesta, jotenkin tämä kevät onnistuu aina yllättämään kiireydellään. Mutta selittelyt sikseen, ulkona on upea ilma ja tämän kirjoituksen jälkeen aion kohdistaa nassun kohti aurinkoa, voisi lähteä vaikka kävelylle. Mistä tulikin mieleeni eräs huhtikuinen kevätpäivä…

Ihastun usein kaupunkeihin, joista saa hyvän ja kattavan kuvan myös jalkaisin. Olisi tylsää, jos aina pitäisi hypätä metron tai bussin kyytiin löytääkseen kiinnostavan maiseman. Kööpenhamina sopii siis meille tallaajille oikein hyvin.

Kyseisenä aamuna ulos astuessani mielessäni pyöri erään laulun sanat. Myrskyn jälkeen todellakin on poutasää. Kyllä se aurinko on vaan niin ihana! Ajattelin suuntaavani heti alkuun ehkä tuolle Kööpenhaminan tunnetuimmalle alueelle. Tähän hetkeen tuo Nyhavnin väririkas mielikuva todella houkutteli. Hetki siinä meni ennen kuin löysin itseni kyseiseltä satama-alueelta, mutta joskus ei ole ollenkaan huonoa vähän eksyä.

Nyhavnista olin kuullut paljon hyvää, mutta myös tietoisuus suuresta turistisumasta vähän mietitytti etukäteen. Ja olihan niitä turisteja, meikäläinen mukaan lukien. Väen paljous ei mua juuri haitannut. En tiedä johtuiko auringosta, pääsiäisestä vai mistä, mutta mä pystyin keskittymään kaikkeen ihanaan väriloistoon ja idyllisen raikkaaseen tunnelmaan.

Vesi on tärkein, mutta ehdottomasti minun suosikkeihini kuuluvat myös kaupungit, jotka sisältävät upeita ja kauniita puistoja. Puistoja toki on vähän joka kaupungissa, mutta eivät ne aina elä toivotulla tavalla. Puistot luovat kotoisan tunnelman ja antavat mahdollisuuden erilaiselle ajanvietolle. Tällä kertaa tyydyin vain töllöttelyyn ja tietysti siihen  kävelyyn. Kööpenhaminassa jopa patsaat hymyilevät 🙂

Isommat puistot kuten kuninkaallinen ja kasvitieteellinen puutarha (kuvat yllä) ovat upeita ja näkemisen arvoisia, mutta jotenkin tykästyin yllättäen vähän pienempään Ørstedsparkeniin. Kävellessäni majapaikkaa kohti tuo kyseinen puisto tuli eteeni hieman yllättäen ja ehkä juuri tuo yllätysmomentti teki vaikutuksen. Eihän tästä oltu mainittukaan missään.

Kööpenhaminan ehdottomia vahvuuksia on myös toisistaan poikkeavat kaupunginosat. En oikeastaan osaa edes päättää mikä oli mieluisin, täytyy varmaan tehdä tuttavuutta uudemman kerran. Yövyin Kööpenhaminan länsiosassa lähellä Kødbyeniä, joka oli mielenkiintoisen karu vanhoine teurasalueineen. Yksi ehdoton lemppari oli myös tuo aika monellekin tuttu Nørrebro, jossa rentous, monikulttuurisuus ja eloisuus kohtasivat nuorekkaalla tavalla. Ja helposti ja nopeasti sinnekin jaksoi kävellen köllötellä.

Eipä siis muuta kuin jalat alle ja liikkeelle, ihan kiva sitä on omilla kotikonnuillakin käppäillä. Heitänkin pienen haasteen kaikille lukijoille, onnistutko eksyttämään itsesi omassa kotikaupungissasi, edes pienen hetken ajaksi? 😉 Nautinnollista kesän alkua!

”Good things are coming down the road. Just don’t stop walking”.

San Francisco by bike

Mä tykkään kaupunkikohteissa ehdottomasti ottaa jalat alle ja kierrellä ja kaarrella kaduilla ilman sen suurempaa päämäärää. Pari kertaa on tullut kuitenkin vuokrattua pyörä ja toistaiseksi myös nämä kokemukset ovat jättäneet positiivisen jäljen muistin syövereihin…jopa San Franciscosta, jossa tasainen maasto on lähes tuntematon käsite.

San Franciscon pyöräreissulla oli toki opas mukana ja luodakseen parhaan kuvan kaupungista hän ei ajelluttanut meitä kovin montaa ylämäkeä hiki otsassa. Omatoimisella pyöräreissulla ensimmäisenä päivänä tähän olisi varmasti useampaan kertaan törmännyt.

Vaikkei heti uskoisi niin San Franciscossa on itseasiassa suhteellisen turvallistakin pyöräillä. Kaupungissa on paljon hyviä ja tarpeeksi leveitä pyöräteitä eikä tällä kyseiselläkään matkalla sattunut yhtään läheltä piti –tilannetta. Tai niin no, yksi pariskunta katosi matkan varrella, mutta se taisi johtua enemmän kuullun ymmärtämisestä. Ihmisiä ja liikennettä on toki himpun verran enemmän kuin vaikka Suomen Turus, mutta kun pitää silmät auki, kypärän päässä ja muistaa hengittää niin hyvää siitä tulee!

Oli ihana pysähdellä erilaisissa maisemissa paitsi tankkaamaan nestettä kehoon, myös nauttimaan mm. tällaisesta kauniista kuvataiteiden palatsista (Palace of Fine Arts). San Franciscon arkkitehtuuri on kyllä aivan omaa luokkaansa, juuri se tekee mielestäni kaupungista mielenkiintoisen ja monipuolisen. Tämä palatsi taitaa kuitenkin olla rakennettu roomalaisen ja kreikkalaisen arkkitehtuurin mukaisesti 🙂

Päivän kohokohta oli ehdottomasti Golden Gate –sillan yli pyöräily kohti Sausalitoa. On se silta kyllä juuri niin upea kuin kuvitella saattoi. ”I biked The Golden Gate Bridge.”

Loppujen lopuksi kaupungista sai heti kättelyssä aika kokonaisvaltaisen kuvan, varmasti paljon paremman kuin mitä kävellen olisi ehtinyt taittaa. Pyörän selässä ehti myös hyvin suunnitella, mihin voisi vielä tulla rauhassa viettämään aikaa ilman kypärää.

”When in doubt, pedal it out”

San Francisco 4.8.2015

 

Tölttiä sen olla pitää!

Sehän on hiihtolomakausi menossa ja kaikenlaiset ulkoilma-aktiviteetit kiinnostavat monia. Siksi ajattelinkin kirjoittaa nyt vähän kokemusta erilaisesta aktiviteettimahdollisuudesta vaikka sitten sen hiihtämisen sijaan, tässä lajissa kun ei niin lumen määrällä ole väliä…Islanninhevoset kulkevat säällä kuin säällä!

Itsellä viimeisin issikkakokemus on tietysti tammikuun Islannin reissulta. Tämä oli mulla aivan must do –listan kärkipäässä. Itse olen siis jonkin verran ratsastanut ja myös yhdelle issikkareissulle eksynyt aikaisemmin koto-Suomessa. Kotimaan retken taitoin kesäaikaan ja nyt tämän Islannin talsimisen oikeastaan aika monien kelien saattelemana.

Retken (Laxnes Horse Farm) järjestelyyn kuului pick up omasta majapaikasta ja olipa heti kättelyssä hyvä fiilis, kun vastaanottajasta välittyi aito islantilainen tunnelma vanhoine Lopapeysa-villapaitoineen ja tallihajuineen, en malttanut odottaa heppoja! Muutama muu autoon tulija ei pitänyt hajusta ja kuski varmisti pilke silmäkulmassa etteivät vierailijat odottaneet retkeä ruusupuutarhaan, mahtavaa! Anyhow, ajomatka tallille keskusta kesti n. 20min. Paljon ei vielä tässä matkalla nähty, sillä aurinko ei ollut vielä jaksanut nousta.

Jos muistan oikein niin kyseisellä farmilla on liki 100 issikkaa, aikamoinen määrä. Mutta kyllähän niitä pitää ollakin, kun turisteja lappaa päivittäin pilvin pimein. On ne kyllä niin suloisia, kun ovat niin pieniä.

Tässä teen tuttavuutta Prinsessa nimisen kumppanini kanssa. Itsellä olo vähän vähemmän prinsessamainen avaruuspukuineen päivineen.

Varsinainen vaellus kesti n. puolitoista tuntia ja kuten jo mainitsinkin niin sää muuttui matkan edetessä (thank god for avaruuspuku!). Onneksi vasta lopussa tuli tuo poikittainen lumikuuro, sillä mulla oli yhdessä puron ylityksessä uponnut jalka veteen hevoseni kompastuessa kivikkoiseen pohjaan. Ei auttanut goretex-kengät, kun jalka upposi sen verran syvälle. Vähän oli kylmähkö tunne oikeassa jalassa, mutta enemmän mua säälitti pikku Prinsessan lievä ontuminen loppureissusta.

Rauhallinen käynti, satunnainen töltti (issikan askelluslaji), purojen ylitykset, vuorten ihastelu, auringonpilke, jalan kastuminen, rankka lumisade ja hevosen kanssa jutustelu…mm. näistä oli mun issikkavaellus tehty. Kiinnostaisiko lähteä kokeilemaan? Suomen Islanninhevosyhdistys ry:n sivuilta löydät tarkempaa tietoa kotimaan mahdollisuuksista. Ja hei, näitä lullukoita ei todellakaan tarvitse pelätä!

Oletko sinä ollut issikkavaelluksella Islannissa tai muualla? Mielelläni kuulisin myös teidän tarinoita näiden kilttien otusten parissa!

”Some friends have to walk on four legs just so they can carry around such big hearts”.