Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Etelä-Afrikka

Sekaisin pingviineistä

Yy kaa koo, yy kaa koo, pingviinit on täällä joo! Olen vain kerran aikaisemmin nähnyt pingviinejä niiden omassa elinympäristössään, tuolloin olin St. Kildan satamassa Melbournessa. Melbournessa pingut olivat kovin pieniä ja tulivat esille vasta iltahämärällä, pimeällä sai jo hieman tihrustella nähdäkseen. Toista se oli nyt Etelä-Afrikassa!

Nämä afrikanpingviinit sijaitsevat Boulder’s Beachilla Simon’s Townissa, joka sijaitsee hyvin lähellä Kapkaupunkia. Me yhdistimme pingviinien ihastelun päiväretkeemme, jonka toteutimme vuokra-autolla. Ennen pingviinejä olimme käyneet ihastelemassa Kapin niemimaan kärkeä. Pingviinien näkeminen kyllä väritti tuota päivää entisestään, mustavalkoisesta asustaan huolimatta.

Minut tuntevat tietävät suhtautumiseni pingviineihin. Rakastan niitä! Yksinkertaisesti siitä syystä, että niistä tulee vain aina niin hyvälle tuulelle. Kuten eräässä sanonnassakin todetaan, voiko kukaan katsoa pingviiniä ja tuntea vihaa?

Rannalle mennessä tulee maksaa reilun neljän euron pääsymaksu, joka menee osittain näiden onnellisten jalkaparien suojelemiseksi. Kuulin osan ihmisistä kyselevän virkailijalta, että onko pingviinien näkeminen varmasti taattua ja onhan se! Toisaalta, jos olet menossa esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, voi tilanne olla valitettavasti toisin. Tämä kyseinen pingviinilaji on joutunut ekologisen loukun kouriin. Pääosin ilmastonmuutoksen ja liikakalastuksen vuoksi yhä useampi yksilö jää näkemään nälkää. Tämä tekee surulliseksi. Pingviinien vointi kun heijastuu suoraan myös meren hyvinvointiin ja näin ollaan kaaoksen ympyrä saatu suljettua.

Kuvien pingviinien kotipaikkakunta Simon’s Town vaikutti myös ihanan idylliseltä ja suosittelenkin varaamaan aikaa myös siellä oleskeluun. Me emme halunneet päivän aikana kiirehtiä mihinkään ja siksi pingviinien kanssa vietetyn ajan jälkeen olikin jo aika suunnata kohti Kapkaupungin keskustaa palauttamaan autoa. Muutaman henkäyksen ehti sataman alueella haukata, eikö olekin ihanan näköistä.

Jos olet siis Kapkaupunkiin päin suuntaamassa, älä jätä tätä mahdollisuutta välistä. Näitä fiksusti pukeutuneita yksilöitä seuratessa huomaat hymyileväsi taukoamatta. Itse saatoin jopa hieman vaappua kavereiden kanssa samaan rytmiin. Penguins can’t fly, I can’t fly, and therefor I think I’m a penguin.

Kesäpäivä Kirstenboschin puutarhassa

Kirstenboschin kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Kapkaupungissa aivan Pöytävuoren juurella. Puutarhaa kutsutaan jopa yhdeksi maailman kauneimmista ja siellä käynnin jälkeen allekirjoitan tämän. Kapkaupunkia kiroavasta kuivuudesta ja osittain nuukahtaneista kukista huolimatta tarha esiintyi loistokkaana.

Kirstenbosch toimii asutuksena yli 7000 kasville. Osa kasveista oli aivan upeita, mutta itselle kaikkein kirkkaimpana jäi mieleen nuo maalauksia muistuttavat maisemat. Vaikka Kirstenbosch on yksi Kapkaupungin vierailluimmista turistikohteista, ei tuolla muut turret hyppineet silmille. Alue on sen verran suuri, että ihmismäärä onnistuu levittäytymään. Se juuri tekikin tuosta päivästä erityisen ihanan, sai ajan kanssa kuljeskella ja nauttia kukkatarhan antimista.

Kirstenboschiin kannattaa varata aikaa. Itse olin jotenkin ajatellut, että pari tuntia riittää hyvin, mutta sehän olisi ollut vain pintaraapaisu kyseisestä puistosta. Suosittelenkin istumaan alas ja nautiskelemaan olemisen sietämättömästä keveydestä. Näissä näköaloissa se onnistuu melkein liiankin helposti.

Jos lähdet paikalle ilman omia eväitä ja nälkä iskee, löytyy paikalta muutama ihana kahvila/ravintola. Me istuskelimme ravintola Moyoon nauttimaan lounasta. Vaikka hintataso esimerkiksi Kapkaupungin keskustan ravintoloihin nähden oli suurempi, oli paikka sen arvoinen. Jo pelkästään ympäristö ja hyvä ruoka juomineen olisi riittänyt, mutta sen päälle etelä-afrikkalaiseen tyyliin vilpittömän aito palvelu pelasi.

Puutarhassa oli ihana seurailla erilaisia ihmisiä. Turistien lisäksi puistossa vierailee paljon myös paikallisia. Mikäs sen ihanampaa kuin lähteä perheen kanssa päiväretkelle nautiskelemaan kesästä, toki tällaisena kuumana päivänä suurin osa istuskeli puiden varjossa. Muistathan, että jos istahdat rauhalliseen ja hieman syrjäiseen paikkaan, huomioit myös tarhan elävät olennot. 16 erilaista käärmelajia on nimittäin myös ymmärtänyt kauneuden päälle ja asuttautunut joukkoon. Me näimme varoituskyltin näistä lieroista vasta noin puolessa välissä päivää ja siinä kohtaa selkäpiitä karmi, mistä puskista olimmekaan sandaaleissamme jo kerenneet kulkea.

Yksi puiston tunnetuimmista reiteistä on The Tree Canopy Walkway. Puinen silta kulkee puiden latvojen läpi paljastaen jälleen puutarhan komeuden. Mutkittelevaa siltaa on tietysti inspiroinut aikaisemmin mainittu matelija ja tästä olisi voinut tietysti päätellä jotakin. Myös Boomslangiksi eli puukäärmeeksikin (yksi puutarhan käärmelajeista) siltaa nimittäin kutsutaan.

No niin, tulipas sitä nyt mainittua sana ”käärme” monta kertaa. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan piirtänyt punaista ruksia kenenkään Kirstenbosch-suunnitelmiin. Lähde ihmeessä ihmettelemään tuota kauneutta kukkivaa viheriötä.

Autolla Kapin niemimaan kärkeen

Jos ajaminen vasemmanpuoleisessa liikenteessä ei hirvitä, vuokraa ihmeessä auto ja lähde päiväretkelle esimerkiksi Hyväntoivonniemen luonnonsuojelualueelle, jossa myös Kapin niemimaan kärki eli Cape Point sijaitsee. Kannattaa lähteä ajoissa liikenteeseen, sillä vaikka kilometreissä matka ei ole pitkä, ovat tiet mutkaiset ja nopeusrajoitukset alhaiset. Ja haluat varmasti varata aikaa kauniiden maisemien ihailuun, sillä niitähän riittää.

Huomaat, kun pääset perille Cape Pointille. Muitakin autoja on todennäköisesti saapunut paikalle, onneksi pysäköintialueella on tilaa. Cape Pointin majakan tarina on surullisen kuuluisa. Paikka osoittautui majakalle epäsuotuisaksi, sillä se on usein sumun peitossa. Merenkävijöiden on ollut mahdotonta sitä havaita ja onnettomuuksilta ei vältytty.

Majakan luokse pääsee joko kävellen tai hammasratasvaunulla. Majakan luota avautuu aika mielettömät merimaisemat, mutta kannattaa vielä kulkea kävelyreitti pienemmän Diaz Pointin modernin majakan luokse. Näkymät tällä reitillä ovat mielettömät. Ja toisin kuin opasteissa lukee, perille pääsee aika nopeasti (noin 15min). Muista pitää hatustasi kiinni, sillä kärjessä tuulee.

Cape Pointin lähellä sijaitsee kivikkoinen ranta-alue, jolta löytyy myös tunnettu ”Cape of Good Hope” –kyltti. Minun ei oikein tehnyt mieli kuvata tuota kyseistä kylttiä, sillä sen ympärillä vilisi ihmisiä enemmän kuin muurahaispesässä. Sen sijaan oli hetki ihana tuijotella merta ja valokuvata enemmän tuota rauhallisempaa, hyvän toivon näkymää.

Oletko ajellut Kapin kärjessä? Tai onko tämä mahdollisesti suunnitteilla? Jaa toki kysymyksiä tai muistelmia, minä palaan mielelläni tuohon alkuvuoden kuumaan, mutta antoisaan päivään 🙂

Kapkaupungin ylpeys, Pöytävuori

Pöytävuori on varmasti yksi Kapkaupungin suosituimmista nähtävyyspaikoista, eikä syyttä. Vuori on kaupungin komein koriste, jonka näkee lähes joka puolelta. Ajoittain vuori ja sen huipun tasainen linja näkyy kirkkaasti sinistä taivasta vasten, ajoittain sitä peittää valkoinen pilvipeite, jota myös pöytäliinaksi kutsutaan. Robben Islandin vangeille kuten Nelson Mandelalle, pöytävuori on aina symboloinut vapautta.

Tämä pilvisyys ja myös tuuli kannattaa ottaa huomioon vuorella vieraillessa. Näkyvyys ei välttämättä pilvien takaa ole niin selkeä. Toisaalta taas kovin tuulisella säällä vuorelle menevät cable car –hissit eivät ole auki. Jos cable car ei innosta, vuorelle pystyy myös patikoimaan erilaisia ja eritasoisia reittejä pitkin. Me päätimme kuitenkin ottaa iisisti ja hyppäsimme hissin kyytiin. Jonkin verran kannattaa varata aikaa jonottamiseen, me taisimme seisoskella muiden vierailijoiden kanssa noin tunnin verran. Toisaalta jonottaminen meni aika nopeasti ihastellen mahtavia maisemia.

Korkealla on kaunista. Kaupungin hahmottaa mielestäni hyvin ylhäältä käsin ja onhan se upea. Ylhäällä kulkee kolme pituudeltaan erilaista maisemareittiä ja nämä ovat hyvin helppokulkuisia. Meidän oli tarkoitus kulkea pisin eli n. 45 minuutin reitti (Klipspringer walk), mutta tavallaan eksyimme matkalla ja poikkesimme ihan jonnekin muualle. Onneksi eksyimme, sillä pian löytyi aivan ihana, hiljainen tunnelma pilvien lomasta. Siellä päätimmekin sitten istahtaa nautiskelemaan eväitä. Noilta aikaisemmin mainituilta reiteiltä ei siis perjaatteessa voi eksyä, jos muistaa pysyy helpolla tiellä. Minua nähtävästi kutsui vain eräs jyrkempi alamäki.

Turistejahan tuolta myös löytyy, onhan se nyt odotettavissa. Kannattaa tallustella hieman kauemmas kahvilan ja ravintolan lähettyviltä niin löytää hieman rauhaa ja rakkautta. Tietysti mitä kauemmas kulkee, sitä vähemmän ihmisiä. Itse pyrin aina tällaisissa paikoissa ajattelemaan asiaa niin, että jos minulla on oikeus nähdä tämä, niin silloin on kaikilla muillakin. Sopu sijaa ja tilaa antaa.

Ihmisten lisäksi ylhäältä löytyy myös muuta elämää. Kannattaa bongailla kivien lomasta mm. liskoja ja näitä ihania norsun sukulaisia eli kalliotamaaneja.

Meillä oli oikein ihana päivä vuorella ja voin kyllä suositella sitä muillekin. Muistakaahan rasvata itseänne säännöllisin väliajoin, nyt ollaan kuitenkin auringolle tarjoiltuna katetulta pöydältä, kirjaimellisesti.

Safarilla Krugerin kansallispuistossa

Safarireissumme kesti kokonaisuudessaan kolme päivää ja kaksi yötä. Lähtö oli aamulla Johannesburgista, josta Krugerin kansallispuiston portille (Skukuza) ajomatkaa kertyi viisi tuntia. Meillä kävi aivan uskomaton tuuri, sillä olimme kyseisen safarikerran ainoat. Opas autoineen ja taitoineen oli siis tuon kolmen päivän ajan vain meitä varten.

Kolmeen päivään sisältyi yhteensä neljä eri ajokertaa ja jokainen noista kerroista kesti noin 3-4h. Oli kyllä erittäin hyvä, että oli tuo opas mukana. Näin ensimmäistä kertaa safarilla olleena sai kuulla kaikenlaista mielenkiintoista eri eläimistä ja reissusta sai varmasti enemmän irti. Lisäksi oppaalla on koko ajan käytössään puhelin, josta hän pystyy seuraamaan mahdollisia tiedotuksia eläinten bongauspaikoista. Ja näitä tiedotuksia tulikin aina ajoittain jahdattua.

Safariajeluiden ja muiden kuljetusten lisäksi reissun hintaan kuului tietysti majoitus, mutta myös aamupalat ja päivälliset. Nämä maittavat ateriat (kuten eteläafrikkalaisen braai-illallisen) opas valmisti meille itse ja siinä sitten ruokailujen lomassa pystyi hyvin jatkamaan mielenkiintoisten tarinoiden kuuntelua ja kysymään kaikkea Krugerin ja taivaan väliltä.

Aamuisin herätykset olivat klo 4.45, jotta päästiin hyvissä ajoin bongailemaan eläimiä. Krugerin asukkaat kun ovat kuitenkin aktiivisimmillaan aamun viileämmillä tunneilla. Keskipäivän kuumuudessa valitsisin itsekin sen pensaan varjoisan piilopaikan.

Yritys, jolta safarin varasimme, oli nimeltään Wild Wings Safari. He tarjoavat kokemuksia seitsemässä eri Afrikan maassa ja jokaisessa kohteessa on erilaisia mahdollisuuksia. Itse olin kaikin puolin tyytyväinen saamaani palveluun sekä ennen reissua että reissun päällä, kokemus ylitti villeimmätkin odotukseni. Jos haluat päästä varsinaiseen safaritunnelmaan, lue aikaisempi blogipostaukseni tästä! Eläimellistä viikon alkua kaikille blogiystäville!

Suu auki Krugerin safarilla

Nouset safariauton kyytiin etkä oikein tiedä mitä odottaa. Sisimmässäsi hyppelet tasajalkaa, mutta et oikein uskalla toivoa liikoja. Voihan olla, että nämä kesäpäivät ovat liian kuumia eläimille ja kaikki piileskelevät tiheiden puiden ja pensaiden suojissa. Voi kumpa näkyisi edes elefantteja, seeproja tai kirahveja.

Auto lähtee liikkeelle ja kuuma ilma puhaltaa kasvoihin. Kehossa tuntuu pientä jännää kihelmöintiä, mikähän sieltä tulee vastaan ensimmäisenä. Juuri kun alat hieman siristää ympärillesi auto pysähtyy ja tuijotat suoraan norsulaumaan, joka on pysähtynyt tien viereen napsimaan eväitä puun juuresta. Lauman johtaja tärisyttelee puuta, jotta ruoka saadaan maahan ja näin kärsän kautta suuhun. Yksi laumaan kuulumaton fantti yrittää lyöttäytyä kesteihin, mutta saa nopeasti häädön. On se näköjään eläinmaailmassakin julmaa.

Kun vatsa on rauhassa mutusteltu täydeksi ja lauman isoin naaras päättää lähteä kävelemään, muut seuraavat perässä. Safariauto lähtee liikkeelle ja huomaat hymyileväsi, ainakin yksi iso otus on bongattu etkä ainakaan jää tyhjin käsin. Muutama sata metriä ja taas auto pysähtyy, puskasta kurkkaa upea sarvipää. Kyseessä on Kudu-antilooppi.

Erilaisia antilooppilajea Krugerissa on yli kymmenen ja niitä näkyy jatkuvasti. Toinen toistaan ihanampia sarvettomia ja sarvellisia kulkee safaripäivien mittaan teiden yli. Yksin ja yhdessä.

Opas saa tietoonsa, että leijonia loikoilee lähistöllä. Alat jo vähän nauraa mielessäsi, että mitenkä tämä nyt näin menee. Eihän tässä ehdi edellisiäkään ihmetellä loppuun. Ennen kuin näet yhtään kissaeläintä, huomaat noin kuusi muuta parkkeerattua autoa tien vieressä. Onhan täällä näköjään muitakin turisteja ja kaikki nähtävästi leijonaa ”metsästämässä”. Sitten se tunne, kun näet tuon ison harjan pilkottavan pitkän ruohon takaa.

On siellä näköjään naaraskin, ja kun naaras nousee ylös tapahtuu jotain ihmeellistä. Kyllä, nehän rupevat parittelemaan. Siinä sitten yhtäkkiä seuraatkin suuren yleisön kanssa tätä intiimiä hetkeä…ja toista…ja kolmatta. Kun leijonat parittelevat, ne parittelevat koko päivän. Yksi sessio ei kestä kovin kauaa, mutta niitä toteutetaan vähintään puolen tunnin välein. Siis aivan uskomatonta. Hauskinta tässä esityksessä on se, että jokaisen parittelukerran päätteeksi naaras jatkaa lepäilyä kuin mitään ei olisi tapahtunatkaan ja uros nostaa katseen yleisöön tyytyväisen ja kuvauksellisen näköisenä.

Voihan tätä maailmaa. Tunnet tyytyväisyyttä siitä, että on olemassa näitä upeita eläimiä, jotka saavat vielä elää villeinä ja vapaina. Tämän ajatuksen siivittämänä tuntuu vielä ihmeellisemmältä havahtua yhtäkkiä sarvikuonon olemassa oloon. Ensimmäinen sarvikuonohavainto näkyy kauempana, mutta ei mene kauaa, kun yhtäkkiä niitä onkin kolme, aivan tien tuntumassa. On ne valtavia sarvineen päivineen. Seuraat olentojen huoletonta touhua ja samalla hieman harmissaan kuuntelet oppaan surullista tarinaa salametsästyksestä. Sarvikuonoja on jo nyt harvinaista nähdä. ”Kuinka monta yksilöä mahtaakaan olla jäljellä kymmenen vuoden päästä”, pohtii opas vakavana.

Näiden valtavan upeiden ja isojen yksilöiden lisäksi Krugerista löytyy toki myös pienempää seuraa. Aina siivekkäistä matelijoihin. Näitä matosia näkee kuitenkin Krugerissa harvoin, ne osaavat onneksi loistaa hyvillä piilopaikoillaan.

Safaripäivien edetessä et enää kanna huolta eläinten näkemisestä. Toki ajoittain auto kulkeutuu pidemmänkin matkan ilman keskeytyksiä, mutta sitä palkitsevammalta tuo seuraava pysähdys tuntuu. Ihanaa, kun ei ole sataprosenttista karttaa siitä, missä esimerkiksi nämä ihanat seeprat ja kirahvit sijaitsevat.

Oppaan avulla kuulet vinkkejä muiden tirkistelijöiden havainnoista ja tällöin pistetään kööriin hieman vauhtia. Kuulinko oikein, että nyt ajetaan kohti villikoiria?! Eihän niidenkään näkeminen ole todellakaan itsestäänselvyys. Opas käy Krugerissa vuoden aikana lähes viikottain ja mukaan on mahtunut vuosia, jolloin havaintoja on tehty vain pari. Muutaman ”ei voi olla totta” päästät suustasi, kun saavut lepäävän villikoiralauman luokse.

Jokainen vastaantuleva yksilö on aina yllätys ja juuri tämä tunne on niin mieletön. Ja vaikka safariajoja on useampia, on jokainen niistä omalla tavallaan uusi, erilainen ja ihmeellinen.

Viimeisellä safariajolla etsit tietoisesti sitä nopeasti juoksevaa pilkullista kissaa, nimittäin gebardia. Gebardi pysyy piilossaan ja tunnet lievää huojennusta, ei ne eläimet täällä puistossa onneksi ihan tarjottimella olekaan. Toisaalta, seuraavaksi auto pysähtyy ja olet jälleen melkein kosketusetäisyydellä tuosta yhdestä eläinkunnan kuninkaasta.

Ja kyllähän sitä sitten yksi pilkullinenkin kissaeläin pääsee lopulta kameralle, kyseessä on leopardi. Siinä se ihmettelee rauhassa omituisia linssin kanssa töllöttäviä yksilöitä kunnes saa tarpeekseen ja jatkaa matkaa.

Pakkailet kimpsuja ja kampsuja reppuun ja toistat itsellesi ja matkakumppaneillesi ehkä noin sadatta tuhannetta kertaa, miten mielettömät päivät ovatkaan takana päin. Olet nähnyt kolmen päivän aikana 25 erilaista nisäkästä ja useita kymmeniä upeita lintuja. Merkkaat Krugerin kansallispuiston checklist –listaan nähdyt eläimet ja pohdit, koskahan tulee se hetki, jolloin pääset seuraavaksi kohtaamaan näitä mielettömiä villejä. Poistuessasi puistosta mielesi tekee piruetteja, eläimet kuitenkin jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se tässä juuri niin ihanaa onkin.