Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Suomi100

Älä tule paha kakku…

Kaikki postauksen kuvat ovat San Franciscon Alcatrazista.

Mikäs sen mukavampaa kuin laittaa tarrasandaalit jalkaan ja suunnata turistiksi omaan kyläpahaseen, joskus saattaa päästä hyvinkin lähelle ihania matkailukokemuksia ja muistoja. Ja toki siis kokea jotain aivan uutta ja upeaa ihan kotioven tuntumissa. Vierailu Turun Kakolanmäellä pahojen poikien puljussa oli mulle erittäin mieluisa visiitti, niin väärältä kuin se tavallaan kuulostaa. Tapahtumat kun eivät niin Kakolassa kuin läänivankilassakaan ole olleet kovin ruusuiset…tunnetuista Kakolan ruusutatuoinneista huolimatta.

Kakolan ja läänivankilan kierrosta kulkiessa heräsi muistot eräästä ehkä vielä astetta rajummasta vankilasta, Alcatrazista. Eikä oikeastaan ihme, sillä Kakolankin siipirakennukset mallintavat amerikkalaista järjestelmää. Toki Alcatrazin saarisijainti ja pahamaineisimmat tarinat pistivät aikoinaan punttia vielä hieman enempi tutisemaan.

” Break the rules and you go to prison. Break the prison rules and you go to Alcatraz”.

Vankilakierrosten tarinat ovat tietysti reissun suola, sillä niiden avulla pääsee rikastuttamaan omia mielikuviaan. Tarinoita riittää useista asukeista, mutta kyllähän se maineikkain aina puhututtaa. Alcatrazia on nimellään markkinoinut tunnettu Al Capone, Kakolassa se oli Matti Haapoja, joka loppujen lopuksi hirtti itsensä selliin nro 22. Hirttoköyden hän oli valmistanut villasukistaan.

Alcatrazin kierroksella pääsin tapaamaan erään entisen vangin, mikä tuntui aika uskomattomalta. Bill Baker (inmate #1259) oli juuri kyseisenä päivänä tullut Alcatrazille jakamaan nimmareita kirjoittamaansa kirjaan. Kirja kertoi tietysti hänen ajastaan karusellissä.

 

Kakolassa ja Alcatrazissa on paljon yhteistä, toistaiseksi. Molemmissa on mm. vankien mieliä rauhoittavia pastellin sävyjä ja tunnelma on yhteneväinen kaikessa kylmyydessään ja kosteudessaan. Alcatraz voitti kuitenkin kevyesti siisteydellään, Kakolanmäkihän toimii tällä hetkellä rakennustyömaana. Veikkaan vahvasti, ettei Alcatrazin saarelle ole kukaan ihan lähiaikoina tekemässä muuttoa, saati kylpemässä uudessa kylpylässä. Kannattaa siis suunnata Kakolaan vielä sen vanhassa ”loistossaan”, sillä uudet suunnitelmat vankilan tilalle pukkaa kovaa vauhtia päälle.

Ja mitä tulee Alcatraziin, muistahan ostaa lippu hyvissä ajoin ennen reissua. Näin ei tarvitse jonottaa aamuyöstä alkaen viimeisiä ns. ”jäädytettyjä” lippuja, kuten allekirjoittanut teki. Tai turvautua Mr. Caponen ohjeisiin:

”You can get much farther with a kind word and a gun than you can with a kind word alone” – Al Capone

Seilaten Seiliin

Se on vissiin kesä nyt. Ihmismäärä on yhtäkkiä kasvanut hurjasti, ainakin Turussa. Miten tunnelma kaupungilla liikkuessa onkin niin erilainen kesäisin. Ihan kuin ihmiset tosiaan talvehtisivat omissa muumimaailmoissaan ja kesäkuukausien alkaessa heräisivät esiin. Tänäänkin Turun Keskiaikamarkkinoille oli kerääntynyt hurja määrä populaa. Mielessä pyöri vain yksi kysymys, mistä näitä ihmisiä oikein tulee?

Turku on ehdottomasti kesäkaupunki, jossa ihailtavaa riittää. Ihanat kaffelat, ravintolat ja jokilaivat vetävät puoleensa, puhumattakaan iki-ihanasta Ruissalosta. Keskiaikamarkkinat palauttivat mieleni kuitenkin erääseen keväiseen retkeen Seilin saareen, spitaalisten ja hullujen asuinpaikkaan. Seili sijaitsee Turun saaristossa ja on kevyen laivamatkan päässä jokirannasta. Ehdottomasti päivävisiitin arvoinen paikka, itsellä meni ihan liian kauan ennen kuin kyseiselle vierailulle läksin.

Seilillä on pitkä ja synkkä historia, minkä vuoksi se varmasti niin monia ihmisiä kiehtoo. Saarella on ollut asutusta ties mistä ajasta lähtien, mutta tunnetuksi se tuli 1600-luvun alussa, jolloin saarelle perustettiin spitaalihospitaali. Spitaaliset eivät toki olleet ainoita saarelle joutuneita, vaan mukaan mahtui myös vammaisia ja mielenvikaisia. Nykyään Seiliin pääsee menopaluulipulla, vaan toista oli ennen.

Keltasävyisen rakennuksen eli mielisairaalan toiminta alkoi 1800-luvulla ja tarinat saaren toiminnasta puhuvat puolestaan. Osalle elämä Seilissä oli traaginen, osalle ehkä jopa turvapaikka. Oli miten oli, en olisi halunnut olla muiden karkoitettujen joukossa mukanani pakolliset rakennusaineet omaa ruumisarkkuani varten.

Saarella sijaitsee myös historiallinen kirkko, jonka idyllisen herttainen ulkomuoto hieman hämää. Sisällä tila on jaettu omiin osioihinsa, spitaalisille oli tietysti oma eristetty alueensa. Kirkon koruttomuus pisti omankin mielikuvituksen liikkeelle.

Karujen tarinoiden ja rakennusten lisäksi Seili jätti mieleeni kauniin ja rauhallisen luontomaiseman, joka keväisessä loistossaan edusti saarta odottamallani tavalla. Saari ei nykyään suinkaan ammota tyhjyyttään, vaan toimii Saaristomeren tutkimuslaitoksena. Turvallisesta turistikierroksesta ja aivan ihanasta ja mieltä rauhoittavasta auringonlaskusta huolimatta oli huojentavaa astua takaisin laivaan, kyl mar se ny just tuli riittäväst nähty.

Kevät keikkuen tulevi

Kevään tuoksu, kirkkaat värit, suklaa. Pääsiäinen on ovella. Mulle pääsiäisen aika tarkoittaa sitä, että vihdoin ollaan menossa oikeasti valoa kohti ja pitkä pimeys on lopullisesti (tai ainakin hetkeksi aikaa) selätetty. Kyllä mäkin nautin niistä alkusyksyn pimenevistä illoista kynttilän valossa, but lets be real, kyllä se vähän liian pitkään kestää. Pääsiäinen on myös oivaa aikaa matkustaa. Tipujen ajanjaksoa on vietetty monissakin eri paikoissa aina Lontoon suurkaupungin hälinästä Grand Canyonin silmän kantamattomiin maisemiin saakka.

Useasti suklaamunia on kuitenkin etsitty itselle tutummista ja läheisemmistä maisemista, nimittäin Lapista. Lapissa on tullut käytyä monet kerrat. Tämän on mahdollistanut Inarissa asuvat sukulaiseni, joiden tutun turvallinen vastaanotto porokeittoineen ja lämpimine saunoineen on tuntunut enemmän kuin tervetulleelta. Vasta hieman vanhempana olen tajunnut kuinka etuoikeutettu olenkaan ollut. Pienelle Julialle oli itsestäänselvyys päästä lumisille moottorikelkkareissuille sekä nähdä poroja ja revontulia harvasen vuosi. Toivottavasti noina hetkinä kokemani onnellisuus on välittynyt myös kiitollisuutena.

Pääsiäinen on kyllä ehdottomasti parhainta aikaa matkustaa pohjoiseen. Lunta on vielä riittämiin, lämpötilat eivät enää pauku -30 astetta ja mikä ihaninta, tarjolla on valoa. Mm. viime pääsiäisen kelit hellivät ja ilmassa oli todellisen loman tunnetta.

Tänä vuonna luuta ei valitettavasti lennätä pohjoiseen, mutta toivottavasti pian. Olisi pitkästä aikaa ihana nähdä tuo upea ruskan värittämä luonto. Noh, nautitaan nyt kuitenkin vielä tästä suloisesta keväästä ja lähipäivien uusista seikkailuista.

Ihanaa ja väririkasta pääsiäistä kaikille lukijoille!