Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

USA

Pacific Coast Highway

Ystäväni lähti tällä viikolla kohti Kaliforniaa mielessään roadtrip ympäriämpäri Länsi-Jenkkilää. Tästähän tuli mieleen omat cruisailut parin vuoden takaa, itse asiassa samaisen kaverin kanssa. Toteutettiin tuolloin kolmen päivän mutkittelu pitkin tunnettua Highway ykköstä, lets hit back on that road.

Valmisteluja oli jo tehty kotipuolesta. Auto ja parin yön majoitukset olimme varanneet etukäteen hyvissä ajoin, pysähdyksiä sitten toteutimme vähän tilanteen mukaan. Välillä pysähdyttiin paitsi ihailemaan reittiä, myös ihan vaan hengittämään. Jyrkemmissä nousuissa syke taisi kuskeilla nousta tehokkaammin kuin alla olevalla pikkuruisella Yariksella. Pienellä pep talkilla selvisimme kuitenkin auton kanssa tilanteesta kuin tilanteesta.

Pyrimme lähtemään San Franciscosta hyvissä ajoin, mutta etukäteen varaamamme navigaattori ei ollutkaan paikan päällä ja jouduimme metsästämään itsellemme uuden. No, pitkän metsästyksen jälkeen kepsi ei joka tapauksessa lähtenyt heti syttymään ja siispä suunnistimme suurkaupungista ulos manuaalisesti. Ja kyllä sieltä kartan avulla ulos selvittiin, oli se nostalgista!

Ensimmäinen kunnon pysähdyspaikkamme oli Feltonissa (lähellä Santa Cruzia) Redwoodin kansallispuistossa, jossa kasvaa mahtavia Punapuita. Kyseinen puu voi kasvaa yli 100 metriseksi ja elää jopa yli 2000 vuotta. Kyseisiä jättiläisiä tuijottaessa tunsi itsensä taas harvinaisen pieneksi olennoksi, rakastan sitä fiilistä!

Puunhalausta olisi voinut jatkaa vielä pitkään, mutta matka jatkui Santa Cruziin. Varmasti Santa Cruzin tunnetuin paikka on Beach Boardwalk, joka sisältää kuuman hiekan ja lämpimän veden lisäksi muutamia huvipuistolaitteita, ravintoloita ja esiintyjiä. Monterey Bayn alueella (jossa siis Santa Cruzkin sijaitsee) on ilmeisesti erittäin todennäköistä havaita valkohaita, joten rannat ovat yllättävän usein suljettuja. Ei muuta kun surffaamaan!

Salinas, ensimmäinen majapaikkamme. Olimme siis jo kotipuolessa löytäneet sieltä erittäin edulliseen hintaan motellimajoituksen. Sanotaan vaikka niin, että huoneesta seuraavana aamuna lähtiessämme, huokasimme hieman helpotuksesta. Olo ei ollut ehkä maailman kaikkeuden turvallisin, mutta kyllä se tarvittava uni tuli tankattua.

Aamupäivän etappina toimi ihana Montereyn satamakaupunki. Meri on vaan niin mun juttu, varsinkin kun sieltä pilkottaa useita suloisia hylkeen kupoleita. Tunnelma satamakaupungissa oli muutoinkin ihanan rento ja ihmiset hymyilivät toisilleen, se kertoo aina jotain.

17 – Mile Drive & Pebble Beach. Tuo maisemareitti oli koruttomalla tavalla kaunis. Teitä reunustivat kummituksia muistuttavat puut ja valaistuskin muuttui kuin tilauksesta harmaaksi. Mystistä tunnelmaa sävytti tuo ehkä koko reitin tunnetuin yksinäisyyden symbooli, The Lone Cypress. Toisaalta, kuinka yksinäiseksi sitä voi itseään tuntea kaiken aikaa häärivien kuvaajien ympäröimänä.

Yksi ehdoton lemppari ykköstien varrelta oli 1932 rakennettu Bixby Bridge. Upea ilmestys ja ihanat silmiä hivelevät ympäristöt. Ajaminen sillan poikki oli aika jännittävää, kun oli nähnyt mitä rungon alla sijaitsee, pelkkää tyhjää. Aah nuo adrenaliinin tuomat kylmät väreet.

Ei muuten ollut ihan jokainen tienvarsikuppila auki, joten eväitä kannattaa pakata mukaan. Monessa paikassa varsinaista ruokaa alettiin tarjoilla vasta klo 17 maissa. Aika usein se nälkä pääsi kuitenkin unohtumaan, Big Surin rauhallinen maisemareitti piti siitä hyvää huolta.

Toisen ajopäivän päätti hulvattoman laiskat elefanttihylkeet, jotka köllöttivät rantahiekalla elämänsä kyllyydestä. Oli ne kyllä aika vekkuleita, heittelivät hiekkaa huolettomasti itsensä ja toistensa päälle. Näitä molluskoita ihmetellessä elämä tuntui aika rennolta ja vähemmän järkevältä.

Toisen motelliyömme nukuimme Santa Mariassa, josta vähemmän skeptisten yöunien jälkeen starttasimme kohti tripin viimeistä osuutta. Solvangista kirjoittelinkin jo blogissa aiemmin, joten ei muuta kun klikkaamaan ja lukemaan tuon tanskalaistyylisen kylän tunnelmista.

Meidän Pacific Coast Highway päättyi tällä kertaa Santa Monicaan, johon pysäköimme illemmalla. Matkan varrella ihastelimme kuitenkin vielä Santa Barbaran ja Malibun kaupunkeja. Santa Barbarasta huokui selvä lomanviettotunnelma. Malibussa ”aito” kalifornialainen vivahde tuntui iholla.

Tässähän tämä Highway-seikkailu lyhykäisyydessään. Kolme päivää riitti hyvin näihin pysähdyksiin eikä ruuhka iskenyt eteen kuin vasta Santa Monicassa. Varaa mukaan kuitenkin kilo kärsivällisyyttä ja ripaus rohkeutta. Ja ennen kaikkea muista, ”click it or ticket” 🙂

Älä tule paha kakku…

Kaikki postauksen kuvat ovat San Franciscon Alcatrazista.

Mikäs sen mukavampaa kuin laittaa tarrasandaalit jalkaan ja suunnata turistiksi omaan kyläpahaseen, joskus saattaa päästä hyvinkin lähelle ihania matkailukokemuksia ja muistoja. Ja toki siis kokea jotain aivan uutta ja upeaa ihan kotioven tuntumissa. Vierailu Turun Kakolanmäellä pahojen poikien puljussa oli mulle erittäin mieluisa visiitti, niin väärältä kuin se tavallaan kuulostaa. Tapahtumat kun eivät niin Kakolassa kuin läänivankilassakaan ole olleet kovin ruusuiset…tunnetuista Kakolan ruusutatuoinneista huolimatta.

Kakolan ja läänivankilan kierrosta kulkiessa heräsi muistot eräästä ehkä vielä astetta rajummasta vankilasta, Alcatrazista. Eikä oikeastaan ihme, sillä Kakolankin siipirakennukset mallintavat amerikkalaista järjestelmää. Toki Alcatrazin saarisijainti ja pahamaineisimmat tarinat pistivät aikoinaan punttia vielä hieman enempi tutisemaan.

” Break the rules and you go to prison. Break the prison rules and you go to Alcatraz”.

Vankilakierrosten tarinat ovat tietysti reissun suola, sillä niiden avulla pääsee rikastuttamaan omia mielikuviaan. Tarinoita riittää useista asukeista, mutta kyllähän se maineikkain aina puhututtaa. Alcatrazia on nimellään markkinoinut tunnettu Al Capone, Kakolassa se oli Matti Haapoja, joka loppujen lopuksi hirtti itsensä selliin nro 22. Hirttoköyden hän oli valmistanut villasukistaan.

Alcatrazin kierroksella pääsin tapaamaan erään entisen vangin, mikä tuntui aika uskomattomalta. Bill Baker (inmate #1259) oli juuri kyseisenä päivänä tullut Alcatrazille jakamaan nimmareita kirjoittamaansa kirjaan. Kirja kertoi tietysti hänen ajastaan karusellissä.

 

Kakolassa ja Alcatrazissa on paljon yhteistä, toistaiseksi. Molemmissa on mm. vankien mieliä rauhoittavia pastellin sävyjä ja tunnelma on yhteneväinen kaikessa kylmyydessään ja kosteudessaan. Alcatraz voitti kuitenkin kevyesti siisteydellään, Kakolanmäkihän toimii tällä hetkellä rakennustyömaana. Veikkaan vahvasti, ettei Alcatrazin saarelle ole kukaan ihan lähiaikoina tekemässä muuttoa, saati kylpemässä uudessa kylpylässä. Kannattaa siis suunnata Kakolaan vielä sen vanhassa ”loistossaan”, sillä uudet suunnitelmat vankilan tilalle pukkaa kovaa vauhtia päälle.

Ja mitä tulee Alcatraziin, muistahan ostaa lippu hyvissä ajoin ennen reissua. Näin ei tarvitse jonottaa aamuyöstä alkaen viimeisiä ns. ”jäädytettyjä” lippuja, kuten allekirjoittanut teki. Tai turvautua Mr. Caponen ohjeisiin:

”You can get much farther with a kind word and a gun than you can with a kind word alone” – Al Capone

Suunnitelmissa keväinen Kööpenhamina

Vihdoin on seuraava lentolippu taskussa. Yleensä pyrin varaamaan tulevan reissun hyvissä ajoin heti edellisen perään, ettei kauaa tarvitse oleskella ns. tyhjän päällä. Matkustamisessa kuitenkin itselle yksi tärkeä seikka on nimenomaan reissun odotus ja fiilistely.

Tanskassa on tullut aikaisemminkin vierailtua, mutta ensimmäinen reissu painottui Legolandiaan (vuosi oli -93) ja toisella kertaa kisareissun saattelemana tärkeimmäksi nähtävyydeksi valikoitui yllättäen jäähalli. Olenkin siis odottanut, että koska pääsen tutustumaan tuohon paljon kehuttuun Kööpenhaminaan.

Reissun fiilistelyn lomassa muistin yhtäkkiä, että ei siitä nyt niin kauan aikaa ole kun olen Tanskaa muistuttavissa maisemissa ajellut. Nimittäin edellisenä kesänä Kalifornian Highway ykköstä ajellessa päädyttiin paikkaan nimeltä Solvang. Solvang on aikoinaan tanskalaisten perustama kyläpahanen, jonka tarkoitus on tarjota Kalifornian auringon alle ripaus skandinaavista tunnelmaa.

Oli kyllä aika suloinen ja näin Amerikkaan sijoittuen ehkä jokseenkin eksoottinen kaupunki. Hieman tuntui kuin olisi hetkessä siirtynyt lähemmäs kotia. Polttava aurinko ja pannareiden koko paljasti kuitenkin todellisuuden ja palautti mielen takaisin jenkkilään.

Tavallaan Kööpenhaminan reissu tulee olemaan Solvangin vierailun kaltainen. Suunnitelmissa on kuljeskella ympäriinsä nauttien värikkäästä ympäristöstä ja tietysti keskittyä erilaisiin makunautintoihin. Polttava aurinko tuskin tuntuu iholla, mutta toivottavasti kevät pistää parastaan. Reissu, tule jo!

Ja hei, mielelläni otan teiltä lukijoilta vastaan hyviä vinkkejä ja kokemuksia.

Ps. kaikki tekstin kuvat ovat siis Kalifornian Solvangista, ei Kööpenhaminasta 🙂

Solvang, CA 9.8.2015

San Francisco by bike

Mä tykkään kaupunkikohteissa ehdottomasti ottaa jalat alle ja kierrellä ja kaarrella kaduilla ilman sen suurempaa päämäärää. Pari kertaa on tullut kuitenkin vuokrattua pyörä ja toistaiseksi myös nämä kokemukset ovat jättäneet positiivisen jäljen muistin syövereihin…jopa San Franciscosta, jossa tasainen maasto on lähes tuntematon käsite.

San Franciscon pyöräreissulla oli toki opas mukana ja luodakseen parhaan kuvan kaupungista hän ei ajelluttanut meitä kovin montaa ylämäkeä hiki otsassa. Omatoimisella pyöräreissulla ensimmäisenä päivänä tähän olisi varmasti useampaan kertaan törmännyt.

Vaikkei heti uskoisi niin San Franciscossa on itseasiassa suhteellisen turvallistakin pyöräillä. Kaupungissa on paljon hyviä ja tarpeeksi leveitä pyöräteitä eikä tällä kyseiselläkään matkalla sattunut yhtään läheltä piti –tilannetta. Tai niin no, yksi pariskunta katosi matkan varrella, mutta se taisi johtua enemmän kuullun ymmärtämisestä. Ihmisiä ja liikennettä on toki himpun verran enemmän kuin vaikka Suomen Turus, mutta kun pitää silmät auki, kypärän päässä ja muistaa hengittää niin hyvää siitä tulee!

Oli ihana pysähdellä erilaisissa maisemissa paitsi tankkaamaan nestettä kehoon, myös nauttimaan mm. tällaisesta kauniista kuvataiteiden palatsista (Palace of Fine Arts). San Franciscon arkkitehtuuri on kyllä aivan omaa luokkaansa, juuri se tekee mielestäni kaupungista mielenkiintoisen ja monipuolisen. Tämä palatsi taitaa kuitenkin olla rakennettu roomalaisen ja kreikkalaisen arkkitehtuurin mukaisesti 🙂

Päivän kohokohta oli ehdottomasti Golden Gate –sillan yli pyöräily kohti Sausalitoa. On se silta kyllä juuri niin upea kuin kuvitella saattoi. ”I biked The Golden Gate Bridge.”

Loppujen lopuksi kaupungista sai heti kättelyssä aika kokonaisvaltaisen kuvan, varmasti paljon paremman kuin mitä kävellen olisi ehtinyt taittaa. Pyörän selässä ehti myös hyvin suunnitella, mihin voisi vielä tulla rauhassa viettämään aikaa ilman kypärää.

”When in doubt, pedal it out”

San Francisco 4.8.2015