Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

USA

Älä tule paha kakku…

Kaikki postauksen kuvat ovat San Franciscon Alcatrazista.

Mikäs sen mukavampaa kuin laittaa tarrasandaalit jalkaan ja suunnata turistiksi omaan kyläpahaseen, joskus saattaa päästä hyvinkin lähelle ihania matkailukokemuksia ja muistoja. Ja toki siis kokea jotain aivan uutta ja upeaa ihan kotioven tuntumissa. Vierailu Turun Kakolanmäellä pahojen poikien puljussa oli mulle erittäin mieluisa visiitti, niin väärältä kuin se tavallaan kuulostaa. Tapahtumat kun eivät niin Kakolassa kuin läänivankilassakaan ole olleet kovin ruusuiset…tunnetuista Kakolan ruusutatuoinneista huolimatta.

Kakolan ja läänivankilan kierrosta kulkiessa heräsi muistot eräästä ehkä vielä astetta rajummasta vankilasta, Alcatrazista. Eikä oikeastaan ihme, sillä Kakolankin siipirakennukset mallintavat amerikkalaista järjestelmää. Toki Alcatrazin saarisijainti ja pahamaineisimmat tarinat pistivät aikoinaan punttia vielä hieman enempi tutisemaan.

” Break the rules and you go to prison. Break the prison rules and you go to Alcatraz”.

Vankilakierrosten tarinat ovat tietysti reissun suola, sillä niiden avulla pääsee rikastuttamaan omia mielikuviaan. Tarinoita riittää useista asukeista, mutta kyllähän se maineikkain aina puhututtaa. Alcatrazia on nimellään markkinoinut tunnettu Al Capone, Kakolassa se oli Matti Haapoja, joka loppujen lopuksi hirtti itsensä selliin nro 22. Hirttoköyden hän oli valmistanut villasukistaan.

Alcatrazin kierroksella pääsin tapaamaan erään entisen vangin, mikä tuntui aika uskomattomalta. Bill Baker (inmate #1259) oli juuri kyseisenä päivänä tullut Alcatrazille jakamaan nimmareita kirjoittamaansa kirjaan. Kirja kertoi tietysti hänen ajastaan karusellissä.

 

Kakolassa ja Alcatrazissa on paljon yhteistä, toistaiseksi. Molemmissa on mm. vankien mieliä rauhoittavia pastellin sävyjä ja tunnelma on yhteneväinen kaikessa kylmyydessään ja kosteudessaan. Alcatraz voitti kuitenkin kevyesti siisteydellään, Kakolanmäkihän toimii tällä hetkellä rakennustyömaana. Veikkaan vahvasti, ettei Alcatrazin saarelle ole kukaan ihan lähiaikoina tekemässä muuttoa, saati kylpemässä uudessa kylpylässä. Kannattaa siis suunnata Kakolaan vielä sen vanhassa ”loistossaan”, sillä uudet suunnitelmat vankilan tilalle pukkaa kovaa vauhtia päälle.

Ja mitä tulee Alcatraziin, muistahan ostaa lippu hyvissä ajoin ennen reissua. Näin ei tarvitse jonottaa aamuyöstä alkaen viimeisiä ns. ”jäädytettyjä” lippuja, kuten allekirjoittanut teki. Tai turvautua Mr. Caponen ohjeisiin:

”You can get much farther with a kind word and a gun than you can with a kind word alone” – Al Capone

Suunnitelmissa keväinen Kööpenhamina

Vihdoin on seuraava lentolippu taskussa. Yleensä pyrin varaamaan tulevan reissun hyvissä ajoin heti edellisen perään, ettei kauaa tarvitse oleskella ns. tyhjän päällä. Matkustamisessa kuitenkin itselle yksi tärkeä seikka on nimenomaan reissun odotus ja fiilistely.

Tanskassa on tullut aikaisemminkin vierailtua, mutta ensimmäinen reissu painottui Legolandiaan (vuosi oli -93) ja toisella kertaa kisareissun saattelemana tärkeimmäksi nähtävyydeksi valikoitui yllättäen jäähalli. Olenkin siis odottanut, että koska pääsen tutustumaan tuohon paljon kehuttuun Kööpenhaminaan.

Reissun fiilistelyn lomassa muistin yhtäkkiä, että ei siitä nyt niin kauan aikaa ole kun olen Tanskaa muistuttavissa maisemissa ajellut. Nimittäin edellisenä kesänä Kalifornian Highway ykköstä ajellessa päädyttiin paikkaan nimeltä Solvang. Solvang on aikoinaan tanskalaisten perustama kyläpahanen, jonka tarkoitus on tarjota Kalifornian auringon alle ripaus skandinaavista tunnelmaa.

Oli kyllä aika suloinen ja näin Amerikkaan sijoittuen ehkä jokseenkin eksoottinen kaupunki. Hieman tuntui kuin olisi hetkessä siirtynyt lähemmäs kotia. Polttava aurinko ja pannareiden koko paljasti kuitenkin todellisuuden ja palautti mielen takaisin jenkkilään.

Tavallaan Kööpenhaminan reissu tulee olemaan Solvangin vierailun kaltainen. Suunnitelmissa on kuljeskella ympäriinsä nauttien värikkäästä ympäristöstä ja tietysti keskittyä erilaisiin makunautintoihin. Polttava aurinko tuskin tuntuu iholla, mutta toivottavasti kevät pistää parastaan. Reissu, tule jo!

Ja hei, mielelläni otan teiltä lukijoilta vastaan hyviä vinkkejä ja kokemuksia.

Ps. kaikki tekstin kuvat ovat siis Kalifornian Solvangista, ei Kööpenhaminasta 🙂

Solvang, CA 9.8.2015

San Francisco by bike

Mä tykkään kaupunkikohteissa ehdottomasti ottaa jalat alle ja kierrellä ja kaarrella kaduilla ilman sen suurempaa päämäärää. Pari kertaa on tullut kuitenkin vuokrattua pyörä ja toistaiseksi myös nämä kokemukset ovat jättäneet positiivisen jäljen muistin syövereihin…jopa San Franciscosta, jossa tasainen maasto on lähes tuntematon käsite.

San Franciscon pyöräreissulla oli toki opas mukana ja luodakseen parhaan kuvan kaupungista hän ei ajelluttanut meitä kovin montaa ylämäkeä hiki otsassa. Omatoimisella pyöräreissulla ensimmäisenä päivänä tähän olisi varmasti useampaan kertaan törmännyt.

Vaikkei heti uskoisi niin San Franciscossa on itseasiassa suhteellisen turvallistakin pyöräillä. Kaupungissa on paljon hyviä ja tarpeeksi leveitä pyöräteitä eikä tällä kyseiselläkään matkalla sattunut yhtään läheltä piti –tilannetta. Tai niin no, yksi pariskunta katosi matkan varrella, mutta se taisi johtua enemmän kuullun ymmärtämisestä. Ihmisiä ja liikennettä on toki himpun verran enemmän kuin vaikka Suomen Turus, mutta kun pitää silmät auki, kypärän päässä ja muistaa hengittää niin hyvää siitä tulee!

Oli ihana pysähdellä erilaisissa maisemissa paitsi tankkaamaan nestettä kehoon, myös nauttimaan mm. tällaisesta kauniista kuvataiteiden palatsista (Palace of Fine Arts). San Franciscon arkkitehtuuri on kyllä aivan omaa luokkaansa, juuri se tekee mielestäni kaupungista mielenkiintoisen ja monipuolisen. Tämä palatsi taitaa kuitenkin olla rakennettu roomalaisen ja kreikkalaisen arkkitehtuurin mukaisesti 🙂

Päivän kohokohta oli ehdottomasti Golden Gate –sillan yli pyöräily kohti Sausalitoa. On se silta kyllä juuri niin upea kuin kuvitella saattoi. ”I biked The Golden Gate Bridge.”

Loppujen lopuksi kaupungista sai heti kättelyssä aika kokonaisvaltaisen kuvan, varmasti paljon paremman kuin mitä kävellen olisi ehtinyt taittaa. Pyörän selässä ehti myös hyvin suunnitella, mihin voisi vielä tulla rauhassa viettämään aikaa ilman kypärää.

”When in doubt, pedal it out”

San Francisco 4.8.2015